BALBOA

Balboa on swing-tanssi 1920-luvulta. Se syntyi, kun tanssipaikat alkoivat olla ylikansoitettuja, ja parista irtautumiseen ei enää ollut kunnolla tilaa. Pure-Balboaa tanssitaan lähiotteessa, tiiviissä vartalokontaktissa. Bal-Swingissä tehdään myös pieniä irtaantumisia parista. Balboan kauneus on nimenomaan tanssijoiden välisessä kontaktissa ja kommunikaatiossa, jota katsoja ei välttämättä pysty näkemään. Se onkin koettu enemmän “tanssijan tanssiksi” kuin näytöslajiksi.

Balboan perusaskel koostuu periaatteessa kahdesta two-step -askelesta peräkkäin, jotka otetaan shufflaamalla jalkoja. Kenkien tulee tästä syystä olla riittävän liukkaat, kuten kovanahkapohjaiset tanssikengät. Lisäksi seuraajat käyttävät useimmiten 3-4 cm korkokenkiä. Balboan perusta on sen verran yksinkertainen, että sitä voidaan tanssia hyvin nopeatempoiseen musiikkiin. Sitä voidaan kuitenkin tanssia myös hitaaseen musiikkiin, jolloin jää luonnollisesti enemmän aikaa tarkalle jalkatyölle ja erilaisille muunnelmille

Lindy Hop

Lindy hop on afroamerikkalainen paritanssi, joka alkoi kehittyä 1920-luvulla mustien keskuudessa Amerikassa. Musiikki, johon lindy hopia tanssittiin, oli swing. Amerikan kansallistanssiksikin kutsuttu lindy hop oli varsinainen muotivillitys vuosina 1935-1940, jolloin tanssi kehittyi ammattimaiseksi estradiviihteeksi New Yorkin Harlemissa (Cotton Club- ja Apollo-teatterit). Mustat tanssivat lindy hopia keskuudessaan ja tärkeimpänä tanssipaikkana oli Savoy Harlemissa.

Kun valkoiset 1930-luvun loppupuolella innostuivat lindy hopista, he alkoivat kutsua sitä jitterbugiksi. Tästä tanssista kehittyi 1940-luvulla suurien massojen suosion saavuttanut jive, joka oli siis nimensä mukaan yksinkertaistettua lindy hopia.

Swing-musiikin jäätyä muun viihdemusiikin jalkoihin 1950-luvulla lindy hop unohtui suurelta yleisöltä vuosikymmeniksi. Se oli kuitenkin jättänyt jälkeensä perillisiä.

Amerikassa näitä olivat mm. St. Louis shag, balboa, east coast swing ja west coast swing. Euroopassa vahvimmin kehittyivät jälkeläiset, joita kutsutaan nimillä jive, rock’n’roll ja boogie woogie. Näiden kansainvälisten rock’n’swing-tanssien lisäksi jokaisella kansallisuudella on oma, hieman toisista poikkeava rock’n’swing-tanssinsa esim. suomalaisten fusku, ruotsalaisten bugg ja norjalaisten folk swing.

Lindy hopin uusi tuleminen Euroopassa alkoi 1980-luvulla Ruotsista. Muutamat asiasta innostuneet tanssijat alkoivat etsiä swing-tanssin juuria. He löysivät ensin jitterbugin ja sitten alkuperäisen lindy hopin. Tällä hetkellä lindy hopin harrastus on voimakkaassa kasvussa Pohjoismaissa, Englannissa ja Saksassa. Säännöllistä ja järjestäytynyttä kilpailutoimintaa on ollut vuodesta 1987 ja ensimmäiset lajin MM-kilpailut järjestettiin vuonna 1995.

BOOGIE WOOGIE

Boogie woogie on peräisin nostalgiselta 1950-luvulta. Boogie woogie on paritanssi, jota tanssitaan alkuperäiseen synkopoituun rhythm’n’blues- ja swing-pohjaiseen rock’n’roll-musiikkiin kaikilla musiikinnopeuksilla. Tanssiminen perustuu vapaaseen vientiin ns. avoimessa otteessa. Oleellista boogie woogiessa on musiikkiin eläytyminen, improvisointi ja tulkinta. Koukuttavan tanssin pariin harrastajat löytävät tiensä usein nähtyään tanssia kilpailuissa tai päästäkseen fiilistelemään vanhan ajan rokkia!

Boogie woogie näyttää hauskalta ja helpolta. Nopeaan musiikkiin tanssittaessa syntyy illuusio, että tanssijat ikään kuin leijailevat parketin päällä. Liikkuminen on vaivattoman näköistä ja tanssikuviot ovat leikitteleviä sekä toinen toistaan kekseliäämpiä. Tanssi on iloista, humoristista ja täynnä energiaa. Tärkeintä on pitää hauskaa pilke silmäkulmassa.

Hidas musiikki on tunnelmaltaan sensuellimpaa, niin myös hidas boogie woogie. Elegantin liikkumisen kruunaavat hurmaavat taivutukset ja muut näyttävät kuviot. Hitaassa boogie woogiessa nainen on viehättävä ja naisellinen; mies on puolestaan elvismäisen vahva ja cool.

BUGG

Bugg on ruotsalainen rock’n’swing-tanssi 1960 – 1970-luvulta. Perusaskel on varsin helppo, se perustuu puhtaasti tavallisiin kävelyaskeliin. Buggia tanssitaan tänä päivänä lähes kaikkialla, se on suosittu tanssilaji niin lavoilla kuin kisalattiallakin. Helposti lähestyttävä laji koukuttaakin nopeasti sen yksinkertaisuudella, toisaalta lajissa riittää mahdollisuuksia ja haasteita myös taitavimmille ja pidempään tanssineille.

Bugg soveltuu tanssina hyvin monenlaiseen musiikkiin. Pääsääntöisesti buggia tanssitaan suhteellisen nopeaan musiikkiin, jolloin se on erittäin energinen ja vauhdikas tanssi. Tanssiin kuuluvat sekä miehen että naisen lukuisat pyörähdykset ja kädenalikuviot. Hidas bugg on puolestaan rauhallisempi, kaunis ja sulavaliikkeinen tanssi. Siinä on enemmän aikaa kehonkielen ja musiikin yhdistämiseen.

FUSKU

Fusku on suomalainen rennon letkeä rock’n’swing-tanssi. Perusaskel on helppo ja nopea oppia, joten se soveltuu tanssittavaksi kenelle tahansa. Fuskua tanssitaan vapaalla viennillä ja siinä on paljon erilaisia kuvioita ja mahdollisuuksia, joten meno pysyy kiinnostavana jo kauemminkin tanssineille. Fuskua tanssitaan paljon tanssilavoilla ja -ravintoloissa sekä kilpakentillä.

Fuskun rytmitys on foksista tuttu: hidas-hidas-nop-nop, mutta fuskussa nopeat askeleet otetaan taka-askeleena eli ns. rock-askeleena. Polvet ja nilkat joustavat rennosti jokaisella askeleella. Fuskua voi tanssia mihin tahansa nelijakoiseen musiikkiin.

WEST COAST SWING

Lindy hopin pohjalta jo 1940-luvulla syntynyt~west coast swing~on kädenalitanssien uusimpia tulokkaita Suomessa. West coast swingissä on lindy hopista ja boogie woogiesta tutut 6-count- ja 8-count-perusaskeleet. Askellus kuitenkin eroaa merkittävästi joustollisista rock’n’swing-tansseista: vartalo on pystysuorassa ja pysyy tasossa ilman joustoa, ja askelluksessa käytetään kävely- ja rullaustekniikoita. Kuvioissa on mukana muita rock’n’swing-tansseja enemmän salsamaista pyörimistä ja härvelimeininkiä. Parin välisessä liikkeessä luonteenomaista on kuminauhamainen elastisuus. Lajille on tyypillistä, että viejän lisäksi myös seuraaja voi vaikuttaa paljon tanssin kulkuun.

Musiikissa on iso ero muihin rock’n’swing-tansseihin. Sitä voi tanssia hyvin monenlaiseen musiikkiin muun muassa uusimpiin listahitteihin, r’n’b-musiikkiin, lyyrisiin balladeihin ja blues-musiikkiin.~Samoin kuin useimmissa rock’n’swing-tansseissa, musiikintulkinta on keskeisessä asemassa myös west coast swingissä. Pari pyrkii improvisoimalla tekemään tanssista visuaalisen, liikkuvan kuvan soivasta musiikista. Koska musiikkivalikoima on laaja, tanssilla on onta perusilmettä.